4 kuukautta sitte en ois ikinä tän päivän koittavan. Muistan edelleen sen niinku eilisen päivän ku vapun jälkeisenä pävänä porukoitten ja mun piti päättää et lähenkö vaihtoon vai en (koska hakkiin niin myöhään vaihtoon nii siinä oli jo nii kiire kaikkien asioitten kaa). Muistan ku koko päivä keskusteltii siitä ja olin iha varma etten pääse mut olin päättäny yrittää kaikkeni. Muistan ikusesti sen ku tajusin hei et tuoha oli myöntävä vastaus, että tämä tyttö on lähössä Chileen (jonne loppujen lopuks olin liian vanha) :D Eihä sitä sillon käsittäny ollenkaa, mut nyt alkaa jo tajuamaan et huomenna lentokone nousee suuntana Mexico City.
Nyt on sillee helpottunu olo ku tuo jäähyväisten sanomis vaihe on ohi. Se on vaa jotai nii hirveetä ku tietää kattovansa toista kerran vikan kerran silmii ja sit on vaa lähettävä.Onneks osa jäähyvästeistä suju ilman itkuja mutta loppujen lopuksi ku olin Oulu-Helsinki koneessa mun silmät oli nii väsyneet ja kipiät itkemistä että oli otettava torkut.
Seuraavat kuvat on mun läksäreistä. Voi teitä tullee nii ikävä <3
PS. Onko kellään tietoa miks nuo kuvat heittelehtii missä sattuu tai vinkkejä miten saisin ne samaan linjaan? :o
tääääh noita karkkejahan on ihan sikana! apuaa en kai mä vie noi paljoo :DD
VastaaPoistamutta nii saanaa mä meinasin alkaa itkeen ko nuo kuvat ja tuo teksti eikää :(
joo ei mulla loppujen lopuks mahtunukkaa kaikki karkit :D mut fazer käy täällä kyllä kaupaks!!
Poista