Mis primeros dás en México, ya me encanta

Mexico City lentokoneesta!

 Minä ja Antti eli ainoat suomalaiset :)

 Meijjän ruokailuposse! Vasemman puolimmainen on puoliks suomalainen :D

 Meijjän kaupungin super innokkaat vaihtarit: mää, Steffie Belgiasta, Daniel Unkarista ja laris Islannista.

 Mun sisko Ana ja Laris ravintolassa.

Täällä ollaan kotona Tapachulassa! :) Tuntuu et on jo tapahtunu jo niin paljon kaikkea sen jälkeen ku tultii tänne. Eka meillä oli arrival camp mexico cityn lähellä ja tutustuttii toisiin vaihtareihin ja opittiin paikallisia tapoja. Oliha se kiva kuulla et täällä ei käytetä lyhyitä shortseja koska miehet innostuu liikaa. Tosiaa mulla on mukana vaa kahet pitkät housut ja loput on shortseja... Leiri oli meni mainiosti, meitä oli n. 110 vaihtaria ympäri maailmaa ja pääasiassa hengailtiin Antin kanssa sveitsiläisten poikien kanssa ja se suomalainen oli käyny heinäkuussa oulussa ja yks niistä tais jopa rakastua salmiakkiin :D 

Sunnuntaina lennettiin Tapachulaan ja se kone oli aivan käsittämättömän pieni. Laurus ei mahtunu seisoon siinä ja siinä oli vaa kolme penkkiä rinnakkain mutta perillä päästii! Ekana meitä oli vastassa semmone kosteus mitä en oo koskaan elämässäni kokenu. Oikeesti oli niin ihanaa ku perhe oli vastassa semmosen "bienvenidos a Mexico Saana" kyltin kanssa ja ne anto mulle ruusuja!!!! Siitä sitten mentiin suoraan ravintolaan kaikki vaihtarit ja niitten perheet :)

Tänään mentiin heti kaheksalta Anan (mun sisko) kaa pilates tunnille joka oli hauska ja rankka kokemus :D Aamupalaksi söin elämäni parhaan tapachulalaisen banaanin. Sitte mentii ostaa koulupukua ja hoitamaan muita asioita keskustaan. Oi mun koulupuku.... Laitan kuvan siitä myöhemmin :D Nyt pietää siestaa ja kuulin just et kavereita ei päästetä koskaan yläkertaan, aina ollaan alakerrassa. Asiat on tosi erillä tavalla täällä ja se vaati vaa sopeutumista. Eroja voisin luetella loputtomiin mutta esim. et missää ei oo sillätavalla siistiä niinku Suomessa, meinään lähinnä niinku kaduilla. Kaikki ihmiset tuntee kaikki ja kaikille jutellaa ja kaikille annetaan poskisuukkoja (minä myös hehe)! Ruoka kotona on hyvää ja terveellistä, josta oon helpottunu koska en halua olla another fat student. 

Huomenna alkaa koulu seittemältä :D tai siis se alkaa aina seittemältä! Minä ja Steffi (belgialainen tyttö) ollaan samassa koulussa ja samalla luokalla joka on iso helpotus näi alussa ainaki. Ollaan niinku lukion kolmosella ja opiskellaan "sociales" eli psykaa, historiaa, filosofiaa ja uskontoa y vamos a ver que mas eli ja saa nähä mitä muuta myös. Oon nii helpottunu myös siitä et mun lukkari ei tuu täyttyy matikasta, fysiikasta ja kemiasta niiinku pelkäsin mut sanoin et oon niissä surkee :D Koulu loppuuki jo sitte 12.50 ja sitte yks mexicano lupas näyttää mulle tapachulaa ja illalla taas pilatesta Anan kaa.

Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestäin huolen ja laulan pappadadudapappapaduudaddadaa

Mi ultimo día en Finlandia

4 kuukautta sitte en ois ikinä tän päivän koittavan. Muistan edelleen sen niinku eilisen päivän ku vapun jälkeisenä pävänä porukoitten ja mun piti päättää et lähenkö vaihtoon vai en (koska hakkiin niin myöhään vaihtoon nii siinä oli jo nii kiire kaikkien asioitten kaa). Muistan ku koko päivä keskusteltii siitä ja olin iha varma etten pääse mut olin päättäny yrittää kaikkeni. Muistan ikusesti sen ku tajusin hei et tuoha oli myöntävä vastaus, että tämä tyttö on lähössä Chileen (jonne loppujen lopuks olin liian vanha) :D Eihä sitä sillon käsittäny ollenkaa, mut nyt alkaa jo tajuamaan et huomenna lentokone nousee suuntana Mexico City.

Nyt on sillee helpottunu olo ku tuo jäähyväisten sanomis vaihe on ohi. Se on vaa jotai nii hirveetä ku tietää kattovansa toista kerran vikan  kerran silmii ja sit on vaa lähettävä.Onneks osa jäähyvästeistä suju ilman itkuja mutta loppujen lopuksi ku olin Oulu-Helsinki koneessa mun silmät oli nii väsyneet ja kipiät itkemistä että oli otettava torkut.

Seuraavat kuvat on mun läksäreistä. Voi teitä tullee nii ikävä <3

  

 Ja loppukevennykseksi kuva mun karkki tuliaisista :D ja lisäksi mukana on Iittalaa, Marimekkoa jne. Huomenna selviää joudunko ja paljonko joudun pulittaan matkatavaroitten ylipainosta...

PS. Onko kellään tietoa miks nuo kuvat heittelehtii missä sattuu tai vinkkejä miten saisin ne samaan linjaan? :o

todavía no puedo creer que estoy saliendo

Tänään on tasan viikko mun lähtöön! Tosi sekavat lähtöfiilikset. Toisaalta oottaa niin innolla Meksikoon pääsyä, perheisiin tutustumista, espanjan puhumista, uusia ihmisiä, koulua jne mutta samalla mua pelottaa nuo kaikki asiat. Samalla tiiän et mulle tulee hirmu ikävä kaikkia ihmisiä ja mua surettaa lähtä, mutta aina lohdutta se et eihä se oo ku 10kk joka tuntuu numeroina ainaki vähemmältä ku vuos!

 On ollu iha semi rentoa ku muut on ollu koulussa ja ite on saanu nukkua mutta tekemisen puutetta ei oo kyllä ollu! On ollu vieläki kaikenlaisia paperijuttuja, tuliaisten ostoa, kuva-albumin tekoa, kielen opiskelua jne mutta laukut on vielä kokonaan pakkaamatta.Vähän pelottaa noi painorajat ja musta tuntuu että mulla on nii paljo tuliaisia että mulle ei mahu yhtään vaatteita haha!

 Ja ainii.. Mun tää tervetuliaisperhe ei oo vieläkää vastannu mun sähköpostii minkä lähetin parisen viikkoa sitte :s Monenlaisia syitä tälle oon päässäni kehitelly mutta who knows. Tätä tunnetta ku ei oikeesti voi tietää yhtää mitään mitä sielä on luvassa :D Pitää varautua kaikkeen, toivoa parasta ja pelätä pahinta.

Hei tarvisin kovasti vinkkejä teiltä kaikilta! Ku saavutaan Mexico Cityyn nii meillä on semmone arrival camp ja siellä on sitte illalla TALENT SHOW, jossa sähköpostin mukaan tarvitaan artistic skillsejä, joita mulla ei hirmuna löydy. Niin kysymys kuuluu mitä voin esittää sielä? Jotai suomalaista se vois ehkä olla? Heitelkää vaa rohkeesti kaikki vinkit otetaan vastaan :D

Mi familia!

Oikeesti, se tunne ku katot puhelinta ja näät et AFS:ltä on tullu puhelu.... Jalat meni iha heikoiks ja sydän alko tykyttää kahtasattaaa... Eli MÄÄ SAIN PERHEEN!! Mulla on eka semmone "tervetuliaisperhe" eli oon niitten luona syyskuun loppuun asti ja sit meen vasta mun oikeen perheen luo (josta en siis tiiä vielä mittää). Tähä väliaikaseen perheeseen kuuluu mama, papa ja sisko. Ne on about kuuskymppisiä ja niitten tyttö on kolmikymppinen ja mulle ei oo vielä selvinny asuuko se kotona vai. Niillä on joku perheyritys ja ne vaikutti oikei hauskoilta ja lämpimiltä tyypeiltä, mutta just sen yrityksen takia sain kuvan et ne ois aika kiireisiä ja se afs tyyppi sano et se vois olla yks syy miks ne ei voi pitää pitempään. 

Sit siitä kaupungista.Oikeesti googlesta ei löydy oikei mittää tietoa muuta ku wiki. Se onnoin 300 000 asukkaan kaupunki (joka on niille siis pieni kaupunki) jasiitä on puolen tunnin ajomatka tyynenmeren rannalle ja Guatemalan rajalle. Se on vissii yks Meksikon sateisimmista alueista, eikä siinävielä kaikki siellä on myös iha paahtavan kuuma :D Eli siis kosteeilmasto ja kai sademetsää. Koulu on ilmeisesti yksityinen joten koulupuvut onluvassa, muuta oikeesti google ei oo kertonu mulle, sielä ei oo vissiikouluilla omia nettisivuja! 

Tossa alemassa kuvassa on wikipediasta kopsattu tommone ilmastodiagrammijuttu (painakaa nii tullee isommaks). Siinä on maksimi ja minimi lämpötiloja ja sademääröjä. Vissii normilämpötila on 24 ja 35 asteen välillä, onkoha se ennää siinä vaiheessa hauskaa :D

19 päivää enää... Iha hullua lähtä, enmää vieläkää tajua. Tuntuu vaa et aikaa loppuu kesken, on kaikkia käytännön juttuja mitä pitäs tehä mut enemmä mua huolettaa tuo henkinen puoli, et tajuan vasta parin viikon oleskelun jälkee sielä et oon sielä 10kk!! Ja ku moni on kysyny et jännittääkö? NO JÄNNITTÄÄ!