50 päivää jäljellä...

Moi kaikki!  Tässä kuvia sunnuntailta ku mentiin veljen, sen tyttökaverin ja muitten tuttujen kaa wakebordailemaan vai mitenköhän se sanotaan. Oli jotai aivan uskomattoman hauskaa ja vaikeeta! Minä olin ainoona ekakertalaisena ja en ois aatellu et se vedestä nouseminen voi olla niin hankalaa ja kädet voi väsyä niin paljon. Vasta ehkä viidennellä kerralla pääsin nousemaan vedestä koska muilla kerroila kaaduin aina nokalleni ja se jäikin sit ainooksi kerraksi kun pääsin vedenpinnan yläpuolella laudan kaa. Sitten pienen levähyksen jälkeen ku koitettiin uuestaa nii mun kädet ei enää kestäny vetää mua vaa ote aina lipsu vaikka kuinka puristin, sen jälkeen limenkin puristaminen jo otti voimille oikeesti :D Huomenna ei taideta paljoon tehä käsillä eikä jaloilla mitään... Jäi vaan semmone fiilis et pakko päästä harjotteleen lissää ja niin ois tarkotuskin mennä ens viikonloppuna uudestaan. Eihän siltä palamiseltäkaan päässyt välttymään mut oli jotain aivan huikeeta! Tässä laitan kuvia yhestä wakeboard tapahtumasta jonne mentiin siskon ja veljen kaa pari viikkoa sitte jossa oli kilpailemassa 5-vuotiasta tytöistä lähtien kolmikymppisiin ammattilaisiin. Ainiin sillon tapahtu jotain mistä olin haaveillu jo pitkään, pääsin myös vesiskootterin kyytiin ja mentiin 110 km/h, jotain aivan upeeta...

Some people are so poor that the only thing they have is money

 
 Heippa kaikki! Pahoittelen ku tää kirjottelu on jääny vähän vähemmälle mutta ei oo mitää ihmeellisempiä kuvia eikä tapahtumiakaan ollu ja nytki saatte tyytyä puhelimella otettuihin viime viikonlopun kuviin... Täällä äitienpäivä oli oikeestaan aika iso juttu jota juhlittiin viime perjantaina. Koulussa ois ollu jumalanpalvelus äideille mutta en mennyt kouluun ku piti tehä ens vuojen kurssivalinnat (josta ei kuitenkaan tullut mitään), niin mentiin sitte koko perheellä ja tädin kaa aamupalalle ravintolaan. Myöhemmin iltapäivällä oltiin tädin kotona nii sit yhtäkkiä vaan sen kotiovi aukeaa ja sieltä tuli sen pojat jotka oli Pueblasta asti ajanu 12h että sais viettää äitienpäivän äitinsä kanssa :) Viikonloppu menikin sitten niitten ja kavereitten kanssa. Tuo jotenki kuvastaa musta tosi hyvi kuinka täällä se perhe on nii tärkeä ja jotenki musta se on nii ihanaa ku mun serkut aina tekstailee niitten äitin kaa siis kirjaimellisesti aamusta iltaan asti. Ja ei se maha vieläkään vissii oo tottunu chiliin ja katuruokaan ku olin koko alkuviikon poiskoulusta ku lääkärin mukaan joku maha tulehdus ja niinku viimene kuva kerto nii antibioottejen lisäks koko ajan mun piti ottaa gatoradea haha. Ainii ja lääkärintarkastus makso jopa huimat 2 euroa. Ai niin mut kutsuttiin yliopistolle puhumaan Suomen koulutusjärjestelmästä ja ei voi muutaki olla ylpeä mistä on kotosin ja kiitollinen siitä mimmosen koulutuksen on saanut ja ylipäätää siihe et on aina ollu mahollisuus opiskeluun. Siellä oli muitakin puhumassa niitten maitten koulutusjärjestelmästä ja suurin niistä oli latinalaisesta amerikasta eikä suurin osa niistä ollut päättänyt koulujaan koska miellummin auttoivat vanhempiaan perheen elättämisessä työskentelemällä. Meksikossaki vaan 10 nuorta 100:sta nuoresta valmistu yliopistosta/ammattikorkeasta mutta vaikkei koulutustaso, tulotaso eikä elintaso oiskaan korkea täällä ihmiset on silti onnellisia, löytää ilon perheen kanssa yhdessäolosta ja elää joka päivän hetkessä. Joka päivä mää oon vaan kiitollisempi.


 Myöhäiset äitienpäivä onnittelut täälläkin äiti! Oot maailman paras äiti, en tiiä mitä tekisin ilman sua ja rakastan sua ihan hirveesti <3 50 päivän päästä nähään :)

Smile, you are alive and healthy

Heipähei kaikki rakkaat! Miten teillä meni vapunvietot? Täällä vapusta ei ollu juuri tietoakaan paitsi että ei ollut koulua mutta eipä sitä sen suuremmin juhlittukkaan. Muuten koulussa on ollut jälleen kerran yhtä juhlaa. Viime viikko oli semana cultural eli kultturiviikko ja ohjelmaan viikon aikana kuulu laulukilpailua, marssikilpailua ja tanssikilpailua. Meijjän luokka koulun aktiivisimpana luokkana osallistu sitten joka ikisen kilpailuun hieman heikonlaisella menestyksellä mutta pointtina olikin päästä pois tunneilta ja pitää hauskaa. Oon kuitenki aika ylpee meijjän marssista koska tultiin kolmanneks ja mää sain vieläpä olla lipunkantajan! Täällä on tapana et joka maanantai kaikki kokoontuu tervehtimään Meksikon lippua, lauletaan kansallislaulu, osavaltion laulu, tehää semmone käsitervehys ja sitten 6 oppilasta marssii koulun eessä semmosen kunniamarssin niinku. Tässä kilpailussa tehtiin sit se paljon pitemmin, muutettiin sitä paljon ja tehtiin kaikkia siistejä monimutkasempia askeleita. Kaveri kuvas sen videollekki mut se on nii pitkä etten saa laitettua sitä tänne blogiin mutta tässä on -> linkki videoon joka on vähän samantapanen ku se meijjän marssi. Musta oli ihan huippua marssia, se oli jotai nii erilaista mitä oon koskaa tehny ja sit ku se lähti sujumaan nii oli upee fiilis :) Seuraavat kuvat on tanssikilpailusta jossa pointtina oli vaa pitää hauskaa ja siinä onnistuttiinki! Tällä viikolla suuri kohokohta oli tiistai, kansainvälinen lasten päivä. Mentiin luokion kolmosluokkien kaa yhteen kouluun, jossa oli lapsia joilla oli liikkumis-, kuulo- tai näkörajoitteita. Tanssittiin niille, järjestettiin ohjelmaa ja leikkejä, tarjottiin ruokaa, kakkua ja tuotiin piñatoja rikottavaks. Viimenen kuva on toissailtana kavereitten kaa! Tämmöstä tällä kertaa :) Hyvän viikonjatkoja ja syökää munkkeja ja juokaa simaa munki puolesta!