Kiitos laadusta blogger <3
Näin niitä hedelmiä syödään: muovipussissa vesimelonia, kurkkua, kookosta, porkkanaa, mangoa tai banaanilastuja + limeä, suolaa ja chiliä, NAM :)
Mariba, Chiapaksen eli tän osavaltion soitin ja super tacoja pozolen kaa, joka on kaakaosta ja maissista tehty erikoine juoma :D
Mun rakas sisko <3
Söin maailman parasta porkkanapiirakkaa, siinä oli normiainesten lisäks kookosta, ananasta, saksanpähkinöitä ja rusinoita!
San Cristobal!
Hola, como estan? :) Pahoittelun kuvien sekalaisuudesta ja huonosta laadusta mutta asiaan! Elikkäs perjantaina koulun jälkeen meijjän perhe suuntas auton neljättä kertaa jo Tuxtlaan päin. Ja voi tätä suunnittelemattomuutta, vielä perjantai aamuna en tienny et lähetäänkö me reissuun vai eikö, täällä on aina varauduttava siihen et suunnitelmat ei toteudukkaa koska koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtuun :D Samoten jos sanotaa mennään syömään yheksältä nii se on luultavasti siinä kymmenen, puol yhentoista aikaa tai jos joku tilaisuus esim pilates tunti alkaa seittemältä, nii sinne myös lähetään seittemältä ja ollaan semmonen vartti myöhässä. Kärsivällisyys on kyllä kasvanu. Mutta on tässä se hyväkin puoli, ettei myöskään ite tarvi olla ajoissa (paitsi kouluun, koska koulun portit suletaan tasan 7 eikä sen jälkee enää päästetä sisään?!?) ja sitte kivoja juttuja tapahtuu suunnittelemitta, kuten että mennäänpä tänään ulos syömään koulun jälkee :)
Eka oli tarkotus tehä viaje de hermanas eli siskojen matka, mutta sitte mama ja papa liitty seuraamme. Rakastan mun perhettä kyllä niin paljon ja viihyn niitten kaa niin hyvin, että tämmöset perhe matkat on iha luksusta ku saa vaa viettää niitten kaa aikaa. Mentiin kattomaan semmosta meksikolaisbändiä ku Jesse & Joy Tuxtlan feriaan. Feria on semmone noin pariviikkoa kestävä juhla, semmone valtava alue täynnä erilaisia kojuja, ruokapaikkoja, baareja ja esiintyjiä. Luulin jo ettei keretä nähä Jesse & Joyta ollenkaa ku lähtö vähä venähti, mut päästiinki Anan kaverin siivellä vip-alueelle ja nähtii se super läheltä alusta loppuun.
Launtai oliki lyhyesti syömistä ja käveleskelyä. Eka mentiin Chiapa de Corzoon, joka on saanu "maagisen kylän"-arvomerkin kuulostaapa tyhmältä mutta entiiä suomennosta, saman on saanu San Cristobal jonne suunnattiin seuraavaks. Oli taas niin ihanaa vaihteeks kokea viileätuuli ja täristä kylmyydestä :D Mua huvitti sitten kotimatkalla ku ajettiin takas Tapachulaan liikennemerkit, joissa luki: laita turvavyö, elä aja väsyneenä, aja hiljempaa sateella, kunnioita nopeusrajoituksia (enkä nähnyt yhtäkään nopeusrajotusta, vaan tekstejä jotka sanoo et aja hiljempaa :D ) ja meillehä nää on normaaleja liikennesääntöjä mutta täällä monilla ei oo ajokorttia, enkä tiiä käydäänkö täällä minkäänlaista autokouluakaan niin tollaset kyltit kai tulee tarpeen. Tää liikenne on täällä jotai nii hullua, se mua pelottaa enemmän ku kaikki huumejutut. Ja kaiken lisäks täällä ihmiset aattelee, et takapenkillä ei tarvi turvavöitä, joten esim taksien takapenkeillä ei oo turvavöitä (ja btw n.15 minuutin taksimatka maksaa about 1,80 euroa, halvempi ku koskilinjat...).
Apua enää 4 päivää maailman loppuun! Perjantaina aamuyöllä mennään semmosille maya temppelin raunioille ja iha oikeet mayat tekee siellä joku niitteen rituaalin. Keskustassa on semmone valotaulu, joka laskee sekuntteja, minuutteja, tunteja ja päiviä maailmanloppuun. Iha siistiä olla täällä sillon :)
Tämmönen on meksikolainen joulu, erilainen mutta ennen kaikkea hauska :D Tosiaan aattona oli normaali työpäivä meijjän perheellä, joten olin jo vähä että mitäköhä tästä päivästä tullee ku ei tuntunu yhtää joululta. Kotiin päästyä alettiin kokkailee jouluateriaa elikkä kalkkuna uuniin ja spagetin tekoon. Ennen illalista kerkes olla jo vähä draama ku löydettiin meijän kotiapulaisen huoneesta Anan ja mun tavaroita niin siihen sitten loppu sen työt meijjän kotona. Sitten sädetikkuja ja pikkuraketteja ostamaan iltaa varten ja sen jälkeen laittautumaan ;) Kun oli mekot päällä ja korkkarit jalassa niin alotettii illallinen ja huomattiin että kalkkunahan on raaka :D Oli muuten hauska nähä kuin se kalkkuna valmistettiin, minä ja veljen ranskalainen tyttöystävä vaa seurailtii sitä suut auki, ku ei oltu muuta ku leffoissa nähty kuin sinne sisään tungetaan kaikenmaailman täytteitä! Illallisen jälkee seuras lahjojen jako ja systeeemi oli se, että kaikki anto kaikille yhet lahjat. Mää sain aivan ihanan lahjan mun perheeltä, semmone hopee risti, jossa lukee Saana ja toisella puolella 24.12.12 ja tulihan siinä itku ku ne mua niin oli muistanu :D Kuvista voitte bongata mm. Marimekon peltirasiat joissa on sisällä marianneja ja fazerin parhaita sekä mun host-äitin sen angry birds yökkärin kaa ja valtavan onnellisuuden määrän haha. Kello alko olee 1 yöllä kun siirryttiin mun tädin (joka siis on oikeesti mun host-äitin paras kaveri mutta me sanotaa sitä tädiks) ja siellä oli sitte kolme muutakin perhettä. Rikottiin piñata, taisteltiin sisällöstä eli karkeista, laulettiin karaokea, syötiin lisää ja alko tuntuu jo joululta ja oli oikeesti super hauskaa ja loppujen lopuks palattiin kotiin puol viiden aikoihin aamulla. Tossa viimesessä kuvassa on, ne ihmiset joitten kaa oon viettäny koko loman perheen lisäks: Ana (sisko), Juan Carlos (koulukaveri), Arturo (Juan Carloksen veli, joka tuli lomaksi Tapachulaan) ja Alejandro (tädin poika) <3 Oi että loppujen lopuksi oli kyllä aivan ihana joulu ja oon niin kiitollinen ku mulla on niin uskomattomia ihmisiä täällä ympärillä. Gracias a Dios que me pase la navidad tan bonito y a todos que me tratan bien, apoyan y quieren, los quiero mucho y no tienen idea como agradecida soy. Nunca olvidaré este navidad tan lindo.
