Dame solo un beso que me alcance hasta morir

Asioita, joita et ehkä tiennyt elämästäni täällä:

-Jaan huoneen ja sängyn mun siskon kanssa (vaikka mulla ois omaki huone)

-Meijjän kotona on 2 koiraa

-Vietän paljon aikaa viikolla mun perheen työpaikoilla

-Mulla on välillä valtava koti-ikävä ja kaipaan iha ihmeasiaoita kuten pelireissujen aamukävelyjä

-Mut tunnetaan "blondina, jolla on isot posket" :D

-Kaipaan aina sillon tällön omanikästä seuraa

-Vaihtarikilot ovat virallisesti saapuneet

-Espanja sujuu jo aika vaivattomasti ja luen ny kirjaa espanjaks

-Mulla on yhtälailla hyttysenpuremia, samalla tavalla ku Suomessa kesäisin
-Mulla on täällä puhelimena semmone Nokian värinäytötön yksääninen kapula
-Välillä mua tympii tää pikkukylä, jossa ei tapahu mitää ja nää paikalliset nuoret ei koskaan tee mitään

-Oon viettäny monta iltaa Casinolla bingoten
-Mulla on ollu hirveetä hiustenlähtöä, veden vaihon takia
-Käyn täällä kahesti päivässä suihkussa tän kuumuuden takia 
-Mun käsistä huomaa koulupuvun rusketusraidat

-Täällä mulla on tiukemmat säännöt ku Suomessa

 -Käyn myös espanjan tunneilla    
-Voin viettää perjantai/lauantai illan kotona yksin aivan hyvillä mielin
-Suurin osa mun kavereista koulussa on poikia

-Nukun melkein joka päivä pikkupäikkärit koulun jälkeen 
-Pisimmillään oon kävelly täällä noin 5-10 minuutin matkoja yksin 
 -Puhun unissani espanjaa

Tän postauksen ideana oli se että vaihtarin elämä ei oo mitään ruusuilla tanssimista, vaikka kuvista saattaa siltä näyttää. Oon oppinu täällä arvostamaan niin paljon enemmän mun elämää suomessa, mun perhettä ja ystäviä. Täällä on yhtälailla arki, velvollisuuksia, sääntöjä ja hyviä ja huonoja päiviä, mutta se ei tarkota ettenkö ois onnelinnen täällä, päinvastoin, nyt musta tuntuu et voin täällä paremmin ku koskaan aiemmin :)

Con quien se queda el perro?

Nyt on koettu meksikolaiset häät! Oli kyllä upee ja hauska kokemus kaikinpuolin. Elikkä Brenda serkkuni meni naimisiin lapsuudenystävänsä/naapurinsa kanssa. Täällä on tapa se, et asutaan kotona siihen asti, kunnes mennää naimisiin, eli tämäkin aviopari asu vielä lapsuudenkodeissaan, vaikka ikää oli n. 30 vuotta. Ekaks oli kirkko-osio, jonka jälkeen siirryttiin juhlapaikkaan juhlimaan. Ja kuten kuvista näkyy siellä oli kylmä!! Minä, mama ja ana kaikki saatiin flunssa sieltä ja oli kyllä ihana palata Tapachulan lämpöön en valita :) Takaisin asiaan, niin no mitä sitte meksikolaisissa häissä tehää? Kuvat aikalailla puhu jo puolestaan mut iltaa kuvaa aika hyvin se, et porukka tanssi varmasti enemmän, entä istu pöydässä. Toki välillä syötiin (hassselpähkinä keittoa, herkkusienipastaa, kalkkunaa ja omenasalaattia + pähkinäleivos, ei siis mitkää meksikolaiset eväät ollu tarjolla), lepuuteltiin jalkoja ja katottiin videoita avioparista. Ekaks bandi soitti meksikolaisia biisejä ja tanssittiin salsaa jne (ja määki osaan jo vähän jee) mut sitte loppuillasta kahentoista jälkee alko soida gangnam stylet ja danza kudurot. Tottakai oli perinteiset kukkakimpun ja sukkanauhan heitot, mut sitte oli myös semmosia meskikolaisia yhteistansseja ja leikkejä.

 Maailman rikkain mies on meksikolainen, ja se on rakennuttanu tämmösen museon kaikille sen superaarteille

 Oltiin siis Mexico Cityssä pe-ti ja häitten jälkee vaan ihmeteltiin keskustaa ja rentouttiin serkuilla. Tää on kyllä upeeta, kuin ystävällisesti ihmiset ottaa täällä vastaan, vietettiin huippu aikaa ja sain tutustuu superhauskoihin sukulaisiin, tästä perhekeskeisyydestä mää tykkään täällä :) Mexico City on kyllä nii vastakohtien kaupunki, siellä näki ihmisiä kävelemässä avojaloin ja toisilla taas monen tuhannen euron korkkarit, sit siellä näkee semmosta alkuperäisväestöä ihmismassan joukossa. Sinne on vasta iha lähivuosina alettu rakentaa pilvenpiirtäjiä jne nii se ei tunnu et ois yhessä maailman suurimmassa kaupungissa. Oli kyllä rentouttava mini loma, mut oli ikävä jo koulua ja oli huippua palata takas kouluun, voi että määkyllä rakastan mun koulua :D Tsemppiä sinne teille koeviikkoon ja marraskuun synkkyyteen, rakkaat ootte mun mielessäs jatkuvasti <3

PS! Mistä voisin kattoo Napapiirin sankarit ja saaha jopa enkun/espanjankieliset tekstitykset?

La escula mas floja en el mundo

Kuka ei kuulu joukkoon? haha

 Näin sitä syyän aamupalaa koulussa...

Mun meksikolainen paras kaveri Beto!

 Meijjän luokassa ei tosiaa oo lasiikkunoita, tietsikkaa, piirtoheitintä tms mutta tuulettimia löytyy!

 Meijjän koulussa on ala-aste, yläaste ja lukio ja tuo taaimmainen rakennus on lukio. Kuvassa harjotellaan pyramideja semmosta marssia varten.

Randomkuvia koulusta, joka on yhtä kuin juttelua, nauramista, makoilua, nukkumista ja lisää juttelua. Oi kuinka mää rakastankaan mun koulua vaikka se alkaaki seittemältä, mut kottiin päästän jo 12.50 :D Nyt alkaa ollee jo muutama semmone oikeesti hyvä kavereita ja paljo semmosia kavereita joille voi vaa mennä juttelee välkällä. Oon nii ilone kuinka hyvin mut on otettu vastaan ja kuinka hyvin mun luokkakaverit on ottanu mukaan porukkaan. Koulu ei oota multa hirveesti näin aluks, mutta vähitellen mun pittää alkaa tekee oikeesti läksyjä ja sitä myötä korottaa arvosanoja. Mutta on tää koulusysteemi ihmeellinen ei voi muuta sanoa, välillä kyllä kaipaa Suomen lukiota ku turhauttaa ku opettajat ei tuu tunneille ja tehää jotai iha ihmejuttuja, esim marssitaan 2 tuntia auringonpaisteessa. Ja ei opettajia haittaa vaikka kokeessa jutellaan ja kaikki lunttaa mut sitte taas kaikki läksyt tulee olla tehtyinä tai et saa allekirjotust, iha niinku pikkusena sai tarran :D Ja iha ihmesääntöjä on, jos tuut myöhässä enemmän ku kerran, sun pitää palata kotia?? Pojilla ei saa olla pitkät hiukset, koulualueelta ei voi poistua, jos saat hyviä arvosanoja saat semmosen "kunniamerkin" ja sit ku sulla on 4 voit korottaa yhtä arvosanaa, vanhempain"illat" on klo 7 aamulla ja niistä ilmotetaan päivää ennen ja opettajat ei vielä edellisenäkään päivänä tiiä et onko huomenna kouluja vai ei jos on joku poikkeuspäivä tulossa. Niin ja se koulupuku... Meillä on kolme erilaista koulupukua, maanantaisin on hame, polvisukat, kauluspaita ja semmone järkyttävä liivi, koska on lipun tervehtiminen (ja se on muuten laissa sanottu, et kaikkien koulujen pitää tervehtiä meksikon lippua joka maanantai), se sisältää marssimista, puheen ja kanssallislaulun ja kestää about tunnin. Tiistaisin ja keskiikkosin on hame, polvisukat ja paita, torstaisin ja perjantaisin on urheiluvaatteet eli kollarit ja t-paita. Ja pakko myöntää nii mää tykkään jo koulupuvusta, koska koskaan ei tartte miettiä yhtää mitä laittaa päälle ku kaikilla on kuitenki yhtä hirveet vaatteet haha. Edelleenki oon ollu vasta yhen kokonaisen viikon koulussa, eikä tästä tai seuraavastakaa tuu kokonaista ku huomenna on suuntana eka Tuxtla ja sieltä lennetään Mexico Cityyn ja paluulento on viikon päästä, jee pääsen näkemään mimmone on meksikolaiset häät ;)

Sahana asuu Phinlandiassa

 Huomatkaa sisustuselmentiksi päätynyt Suomen lippu!

 Kunnon kermasta lohisoppaa ja karjalanpiirakoita <3

 Papa syö lohikeittoa meksikolaiseen tapaan chilin kaa hahaaa

 Ja kaikki meni :)

Ja jälkkäriks tottakai pannaria ja mansikkahilloa

Anteeks tää postailutauko mut ei oo oikein ollu fiilistä kirjotella. Viime viikolla päässä ei juurikaan ollu yhtään selkeetä ajatusta mutta kun perheen kanssa saatiin kaikki juteltua niin musta tuntuu että nyt voin jo paremmin :) On ollut kova koti-ikävä ja hankaluuksia sopeutumisessa kulttuuriin. Tiesin et tää vuosi ei tuu olee helppo, mutta en osannu odottaa mitään tällästä. Hankalinta on ollu Suomesta irrottautuminen ja hetkessä eläminen täällä. Elämä täällä on yhtä vuoristorataa kun tunteet heittää laidasta laitaan. Mutta oon onnellinen, että oon täällä ja oon nin kiitollinen että saan olla täällä :)

Kuvat on sunnuntailta ku kokkailin Suomi-aterian. Onnistuin töppäämään pahan kerran riisipuuron keitossa, laitoin suolan sijasta jotain ihme kiinalaista maustetta, joka maistu iha järkyttävälle. Eikun sitte sunnuntai aamuna uudestaan kauppaan ja hirveellä kiirellä kokkaamaan ku oli puhe et vieraat tulee yheltä. Lopulta koko porukka oli koossa siinä kolmen aikoihin ja alkoi lohikeiton syöminen ja kaikki rakasti sitä jeeee :D Ei se tietenkää ollu yhtä hyvvää ku Suomessa kotitekonen mutta olipa ihana syyä lohta piiiitkästä aikaa.

Viime viikon keskiviikkona täällä Tapachulassa oli kovin maanjäristys ikinä, lehtiartikkelin voitte lukea tästä. Oli ihan normi tunti koulussa kunnes ope sano et nyt tärisee. Kaikki poistu luokista tosi rauhallisesti, kukaa ei kiljunu tai töniny, joka yllätti tosi paljon mut kai nää on on tottuneita. Koko koulu tärisi ja se järistys kesti normaalia pitempää eli joku 30 sekuntia, en juurikaa muista paljoa. Minä en tuntenu mun jalkoja ja sydän hakkas kahtasattaa, se vaa on jottai nii pelottavvaa ku maa tärisee ja sää siinä mukana. Poistuttiin koko koulu jalkapallo kentälle ja ootettiin vähä aikaa ettei tuu jälkijäristystä. Sitten vanhemmat tuli hakeen oppilaita kotiin, eikä seuraavana päivänä ollu tunteja ku koulu tarkistettiin ettei siihe tullu mitää vahinkoja. Mut pelottavinta oli kuulla se et jos se ois tärissy kymmenenki sekunttia enemmä nii talot ois alkanu kaatumaan. Kotona tippu muutamat lautaset seinältä ja yks kehys meni rikki, joten säikähyksellä selvittiin. Onneksi näin voimakkaat järistyket ei oo normaaleja :)

A veces olvido que yo existo

 Tyypillinen alttari, joka tehään kuolleitten muistoksi. Laitetaan niitten kuvia, ruokia, juomia ja muita asioita joista ne tykkäs ja ne otetaan vastaan kukilla koska ihmiset uskoo et niitten henget tulee yöllä

 Sivistynyt siskoni

 Aamu Saana ja ihana täti Pati <3

 Noita-mama

 Tortilloita, papuja, munia, chorizoa, juustoa ja salsaa nammmmm

 Ana syö kilpikonnaa...

 Hautausmaa

 Dia de muertos!

Tässä on ny kuvia eiliseltä ku oli dia de muertos eli kuolleitten päivä. Meillä ei ollu koulua nii aamulla mentii brunssille Anan, maman ja tädin kaa. On se meksikolainen ruoka vaan niiin hyvää. Illemmalla sitten oli Anan kaverin mummon hautajaiset. Täällä on vähä erimeinki hautajaisissa. Jos on ymmärtäny oikei nii ku ihmine kuolee, eka juhlitaa ja rukoillaan koko kuolin päivä, seuraavan kerran yheksän päivän jälkeen kuolemasta ja kolmannen kerran 40 päivän jälkee jollon kuollut nousee taivaisiin. Me mentii tähän viimeseen "resoon". Ihmiset rupatteli pöydissä, söi hyvää ruokaa, joi tequilaa, olutta ja kokista, söi kilpikonnaa (joka on muuten laitonta shhh), ja hirveetä sanoa mut se oli oikeestaa aika hyvää, oli bändi joka soitti ilosia biisejä, kukaan ei ollu pukeutunu mustaan tai itkeny. Sitten alko varsinainen tilaisuus ja ihmisiä tuli noin reilu 50. Joku nainen rukoili jotai, sit kaikki toisti sen saman ääneen ja uudelleen ja uudelleen, väliin aina joku ilone biisi ja sama uudelleen. Rukoilun jälkeen taas lisää ruokaa ja juomaa, kuulemma on iha normaalia viedä hautajaisista ruokaa kotiin niinku ottaa kotipakettiin :D Oon nii kiitolline ku mun perhe on vieny mut vaikka ja minne ja näyttäny tämmösiä meksikolaisia tapoja.

Illalla sitte tädin kotona oli pikku fiesta. Innostuttii Anan kanssa meikkaileen ja musta tuli sitte Geisha ja Anasta Catrina, joka on semmone meksikolainen taruhahmo. Tässä näkyy just tän kulttuurin perhekeskeisyys, et kaikki tehään perheen kanssa, etenki tämmöset juhlat.

Nyt oon vähittellen alakanu harkitteen hiusten värjäämistä ja ruskettumista, koska on alkanu jo ärsyttään tää huomion määrä. Kaduilla ku kävelee ihmiset kääntyy tuijottaan iha avoimesti, huutelee barbi! guerita! (jotka on siis sanoja vaalealle ihmiselle, ei ne oo mitää haukkumasanoja mutta mun mielestä ihan turhia) ja sillon tällön tuntemattomat tulee pyytää et voinko ottaa kuvan sun kaa. Suurimman osan kaikesta huomiosta jätän huomioimatta, ihan oikeesti esim Ana kertoo mulle jäljestäpäin mitä kukakin oli huudellu ku en vaa yksinkertasesti huomaa ja hyvä niin. Mutta ny alan olla jo väsyny tähän tämmöseen ja on se iha turvallisuus kysymyski ku nyt on vasta kuullu juttuja, joita täällä on tapahtunu. Tuskin kuitenkaa uskallan värjätä :D